{"id":231,"date":"2018-10-30T17:23:22","date_gmt":"2018-10-30T17:23:22","guid":{"rendered":"https:\/\/ekosos.wordpress.com\/?p=95"},"modified":"2024-11-17T15:01:39","modified_gmt":"2024-11-17T15:01:39","slug":"informaatioyhteiskunnan-haasteita","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.ekosos.fi\/?p=231","title":{"rendered":"Informaatioyhteiskunnan haasteita"},"content":{"rendered":"

Ymp\u00e4rist\u00f6n tilanne vaatisi ekologisia tekoja niin kansalaisten, valtioiden kuin yritystenkin puolelta, mutta toiminta on kriisiin sek\u00e4 huoleen n\u00e4hden hyvin v\u00e4h\u00e4ist\u00e4. Yksitt\u00e4isten ihmisten passiivisuudesta voidaan omalta osaltaan syytt\u00e4\u00e4 nykyist\u00e4 informaatioyhteiskuntaa, jonka yhteydess\u00e4 esimerkiksi aikalaisdiagnostikko Baudrillard (1995) on puhunut dramaattisesti historian lopusta<\/em>. T\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n tarkoittaa tilaa, jossa olemme irtautuneet reaalisen ja historian viitekehyksist\u00e4. Siin\u00e4 jokaisen historiallisen, poliittisen ja kulttuurillisen teon ja tapahtuman valtava liike-energia irrottaa informaatiohiukkasen omasta avaruudestaan erityiseen hyperavaruuteen, vieden samalla sen merkityksen. N\u00e4in jokaisesta tapahtumasta tulee atominen riisuttu alkeishiukkanen, joka et\u00e4\u00e4ntyy samalla my\u00f6s historiasta. Baudrillard puhuu v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4st\u00e4 mahdista, joka on seurausta vaihtojen moninkertaistumisesta ja kyll\u00e4stymisest\u00e4, t\u00e4m\u00e4n massan tiivistymisest\u00e4 ja viestien hypertiheydest\u00e4. T\u00e4m\u00e4n sosiaalisesti kylm\u00e4n kappaleen ymp\u00e4rill\u00e4 tapahtumat seuraavat yhdentekev\u00e4sti toisiaan vailla omaatuntoa, merkityst\u00e4 ja historiaa. (Baudrillard 1995.)<\/p>\n

Onko meist\u00e4 siis tullut tyhmempi\u00e4, ja olemmeko menett\u00e4neet asioiden kontekstit t\u00e4m\u00e4n valtavan, luovan ajattelun ja toiminnan tappavan fragmentaarisen ja kimpoilevan mediamassan edess\u00e4? Olemmeko samalla menett\u00e4neet kyvyn n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s kokonaisuuksia ja asettautua toisen asemaan? Asiat uutisten ja informaation takana h\u00e4m\u00e4rtyv\u00e4t, kun niist\u00e4 tulee nopeaan kiertoon perustuvaa kertak\u00e4ytt\u00f6ist\u00e4 bulkkiviihdett\u00e4, jossa kilpaillaan sosiaalisen median kautta ennen kaikkea statuksesta sek\u00e4 siit\u00e4, kuinka monta peukkua mik\u00e4kin jaettu aihe saa. N\u00e4in kilpailuyhteiskunta t\u00e4ydellistyy ihmisten kylpiess\u00e4 omassa n\u00e4enn\u00e4isess\u00e4 valveutuneisuudessaan, erilaisten katastrofien ollessa vain v\u00e4l\u00e4hdyksi\u00e4 moninaisten n\u00e4ytt\u00f6p\u00e4\u00e4tteiden ruuduilla. Ne ovat kaukaisia n\u00e4kyj\u00e4 todellisuudesta, joka paradoksaalisesti onkin juuri se sama, jossa itse tallustamme, ja jonka antimia nautimme.<\/p>\n

Empatian puute n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 erilaisten tutkimustenkin mukaan vaivaavan l\u00e4ntist\u00e4 maailmaa.<\/p><\/blockquote>\n

T\u00e4st\u00e4 hyv\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 Michiganin yliopiston tekem\u00e4 tutkimus, joka mittasi kaikkiaan 14\u00a0000 yliopisto-opiskelijan empatiakyvyn kehittymist\u00e4 vuodesta 1979 aina vuoteen 2009 asti. Sen mukaan nykyopiskelijoiden empatiakyky olisi laskenut t\u00e4ss\u00e4 ajassa jopa 40 %. Lasku oli suurinta 2000-luvun alussa, mik\u00e4 taas osuu hyvin yhteen uudenlaisten mediank\u00e4ytt\u00f6tapojen tulemisen kanssa. Narsistinen k\u00e4yt\u00f6s oli samalla noussut. Kasvava media-altistus ja erityisesti uusi sosiaalinen media ovat isoimpia tuloksia selitt\u00e4vi\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4. Liika keskittyminen omaan itseens\u00e4 on aiheuttanut sen, ettei ole en\u00e4\u00e4 aikaa pohtia muiden ongelmia. (Konrath 2014.)<\/p>\n

Oslon ja K\u00f6\u00f6penhaminan yliopistojen tuore tutkimus vahvistaa viel\u00e4 t\u00e4t\u00e4 hypoteesia. Sen mukaan ihmiset k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t sosiaalisen median mikroblogipalvelu Twitteriss\u00e4 aivan kuin p\u00f6rssiss\u00e4. Twitterin 140 merkki\u00e4 pitkien reaaliaikaista maailmaa koskevien viestien avulla tutkijat kykeniv\u00e4t mittaamaan eri viestien suosiota, todeten niiden elinkaaren vaihtelevan aiheesta ja vastauksista riippuen keskim\u00e4\u00e4rin 20 minuutista 24 tuntiin. (Mathiesen, Angheluta, Ahlgren & Jensen 2013.) Tutkimuksen johtaja Mathiesen vahvistaa Helsingin Sanomissa, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on er\u00e4\u00e4nlainen sopuliefekti.<\/em> Ihmiset sy\u00f6ks\u00e4htelev\u00e4t suosittujen aiheiden per\u00e4ss\u00e4 muun lauman mukana. Ongelmana on kuitenkin se, ett\u00e4 ihmisten mielenkiinto her\u00e4\u00e4 nopeasti, mutta se h\u00e4vi\u00e4\u00e4 my\u00f6s yht\u00e4 nopeasti j\u00e4tt\u00e4en j\u00e4lkeens\u00e4 Baudrillardin kuvaaman sosiaalisesti tyhj\u00e4n kappaleen. (YLE Uutiset 29.10.2013.)<\/p>\n

Itsekkyyden kulttuuri kuvastuu my\u00f6s englantilaisen tutkimuslaitoksen Ipsos MORI:n vuoden 2009 raportista. Sen mukaan ihmiset vaativat esimerkiksi ruotsalaisia hyvinvointipalveluita yhdysvaltalaisella minimalistisella verotuksella, n\u00e4hden nykyhetken aina ensisijaisena tulevaisuuteen n\u00e4hden. My\u00f6s paikallista p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoa halutaan lis\u00e4t\u00e4 mutta sill\u00e4 tavalla, ett\u00e4 palvelut ovat kaikille samat. (Ipsos MORI 2009.) T\u00e4m\u00e4 on varsin naiivi ja lapsellinen ajatus, mutta hyvinkin j\u00e4rkeenk\u00e4yp\u00e4, mik\u00e4li miettii asiaa siten, ett\u00e4 analyyttinen, tietoinen ajattelu on evolutiivisesti ajateltuna sangen uusi ajattelun muoto (Lindeman 2008). Se ei ole ollut tarkoituksenmukainen maailmassa, jossa esivanhempiemme tuli nopeasti havaita syy- ja seuraussuhteet ja asioiden samankaltaisuus s\u00e4ily\u00e4kseen hengiss\u00e4. N\u00e4in arkiajattelumme ei olisi edes yhteydess\u00e4 totuuden vaan pelk\u00e4n ratkaisun hakemiseen. Eriytyv\u00e4, analyyttisemmaksi ja monimutkaisemmaksi menev\u00e4 tiede erkaantuisi t\u00e4m\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulman mukaan koko ajan lis\u00e4\u00e4 intuitiivisesta arkiajattelusta, sill\u00e4 monitulkintaisesta maailmasta l\u00f6ytyy aina todisteita, joiden avulla n\u00e4m\u00e4 uskomukset s\u00e4ilyv\u00e4t voimassa. (Lindeman 2008.)<\/p>\n

N\u00e4it\u00e4 uskomuksia ruokkivia todisteita onkin informaatoyhteiskunnan kehittymisen johdosta enemm\u00e4n kuin ikin\u00e4, ja yksinkertaistuksien kaipuussa luotetaan karismaattisten johtajien ja valeuutisten julistamia totuuksia, jotka eiv\u00e4t kuitenkaan vastaa tieteen kautta todistettuja tosiasioita. Puhutaan uusheimojen muodostamista tiedollisista kuplista, jotka ovat nyky\u00e4\u00e4n suurempia, paksumpia ja vahvempia kuin koskaan. Jokainen ryhm\u00e4 tai yksil\u00f6 tulkitsee niiden sis\u00e4ll\u00e4 asioita, jotka eiv\u00e4t n\u00e4iden monitulkintaisuuden vuoksi kuitenkaan avaudu ilman perusteellista perehtymist\u00e4. T\u00e4m\u00e4n takia my\u00f6s ymp\u00e4rist\u00f6nsuojelu kohtaa yh\u00e4 enemm\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n tietopohjaan perustuvia haasteita, mik\u00e4 ei ole kuitenkaan ongelma, mik\u00e4li ei tarvitse riidell\u00e4 perustavan laatuisista asioista (esim. ilmastonmuutoksen todentaminen), sill\u00e4 kuten Bryan Norton on sanonut, voidaan toiminnasta ja lopputuloksesta olla arvojen moninaisuudesta ja subjektiivisista tulkinnoista huolimatta samaa mielt\u00e4. Luonnon arvoa ja arvottamista koskevat erot voivatkin esimerkiksi lopulta osoittautua toissijaiseksi sen suhteen, mit\u00e4 ajatellaan ja tehd\u00e4\u00e4n itse suojelupolitiikassa. (Oksanen 2000.)<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Luonnon suojelemisessa pit\u00e4isikin l\u00e4hte\u00e4 mahdollisimman yleisist\u00e4 eli universaaleista, kaikille ymm\u00e4rrett\u00e4vist\u00e4 totuuksista, jotka v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4t leimautumista v\u00e4ist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tehokkaasti tiukimpia poliittisia kentt\u00e4taisteluja. Yhteiseksi p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ksi ja arvottamispohjaksi voitaisiin valita esimerkiksi pelkk\u00e4 status quon s\u00e4ilytt\u00e4minen, sill\u00e4 vaikka eri osapuolet katsovat asioita eri tavoin, voidaan esimerkiksi luonnon kohtalosta olla useimmiten samaa mielt\u00e4. Mets\u00e4st\u00e4j\u00e4 toivoo esimerkiksi saavansa viel\u00e4 seuraavana vuonna saalista, lintubongari toivoo n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4 viel\u00e4 lintuja, ja metsuri puita ja raaka-aineita. Monet nauttivat luonnon ja mets\u00e4maisemien estetiikasta, ja suurin osa ainakin toivottavasti toivoo viel\u00e4 jatkossa my\u00f6s sy\u00f6v\u00e4ns\u00e4 ja hengitt\u00e4v\u00e4ns\u00e4. N\u00e4m\u00e4 kaikki n\u00e4k\u00f6kulmat edellytt\u00e4v\u00e4t sit\u00e4, ett\u00e4 luonnonvarojen k\u00e4ytt\u00f6 olisi edell\u00e4 mainittujen asioiden s\u00e4ilymisen kannalta kest\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tasolla. Viestin selvent\u00e4miseksi tarvittaisiin enemm\u00e4n t\u00e4m\u00e4n kaltaisiin universaaleihin totuuksiin vetoavaa pr-ty\u00f6t\u00e4 ja ymp\u00e4rist\u00f6asioita ymm\u00e4rt\u00e4vi\u00e4 tulkkeja, sill\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6tieteilij\u00f6iden k\u00e4sittelem\u00e4t asiat sijaitsevat usein eri diskursseissa ja todellisuuden l\u00e4hestymistavoissa kuin yhteiskunnalliset asiat (Latour 2006). Vain n\u00e4iden tekij\u00f6iden kautta saataisiin luonnolle sen tarvitsemaa kokonaisvaltaista huomiota ja omaa subjektia, joka olisi meid\u00e4n kaikkien selvi\u00e4misen kannalta ensiarvoisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4.<\/p>\n

L\u00e4hteet:<\/p>\n

Baudrillard, J. (1995). Lopun illuusio<\/em>. Gaudeamus, Helsinki.<\/p>\n

Ipsos MORI (2009). Understanding society: Swedish services for US taxes \u2013 public expectations vs the new age of austerity. Iposos Mori Social Research Institute, Lontoo.<\/p>\n

Konrath, S. (2014). The empathy paradox: increasing disconnection in the age of increasing connection. Teoksessa R. Luppicini (toim.): Handbook of research on technoself: identity in a technological society<\/em>. IGI Global, Hershey.<\/p>\n

Latour, B. (2006). Emme ole koskaan olleet moderneja<\/em>. Vastapaino, Tampere.<\/p>\n

Lindeman, M. (2008). Intuitio ja usko yliluonnolliseen vaihtoehtol\u00e4\u00e4kinn\u00e4n suosion selitt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Duodecim 124,<\/em> 2171\u22122177.<\/p>\n

Mathiesen, J., Angheluta, L., Ahlgren, P. T. H. & Jensen, M. H. (2013). Exitable human dynamics driven by extrinsic events in massive communities. PNAS 110<\/em>, 17259-17262.<\/p>\n

Oksanen, M. (2000). Johdanto. Teoksessa A. Haapala & M. Oksanen (toim.): Arvot ja luonnon arvottaminen<\/em> (s. 9\u221225). Yliopistopaino, Helsinki.<\/p>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ymp\u00e4rist\u00f6n tilanne vaatisi ekologisia tekoja niin kansalaisten, valtioiden kuin yritystenkin puolelta, mutta toiminta on kriisiin sek\u00e4 huoleen n\u00e4hden hyvin v\u00e4h\u00e4ist\u00e4. Yksitt\u00e4isten ihmisten passiivisuudesta voidaan omalta osaltaan syytt\u00e4\u00e4 nykyist\u00e4 informaatioyhteiskuntaa, jonka yhteydess\u00e4 esimerkiksi aikalaisdiagnostikko Baudrillard (1995) on puhunut dramaattisesti historian lopusta. T\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n tarkoittaa tilaa, jossa olemme irtautuneet reaalisen ja historian viitekehyksist\u00e4. Siin\u00e4 jokaisen historiallisen, poliittisen ja kulttuurillisen teon ja tapahtuman valtava liike-energia irrottaa informaatiohiukkasen omasta avaruudestaan erityiseen hyperavaruuteen, vieden samalla sen merkityksen. N\u00e4in jokaisesta tapahtumasta tulee atominen riisuttu alkeishiukkanen, joka…<\/p>\n

Read More Read More<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":17,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"om_disable_all_campaigns":false,"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"_uf_show_specific_survey":0,"_uf_disable_surveys":false,"footnotes":""},"categories":[64],"tags":[6,9],"class_list":["post-231","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blogit","tag-asiateksti","tag-ymparisto"],"wppr_data":{"cwp_meta_box_check":"No"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.ekosos.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/231","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.ekosos.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.ekosos.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.ekosos.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.ekosos.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=231"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/www.ekosos.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/231\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":333,"href":"https:\/\/www.ekosos.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/231\/revisions\/333"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.ekosos.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/17"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.ekosos.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=231"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.ekosos.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=231"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.ekosos.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=231"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}