![\"\"](\"http:\/\/www.ekosos.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/01\/animal-17474_1280.jpg\")
<\/a><\/p>\nJo pelkk\u00e4 k\u00e4site lauantai <\/em>on Seligmanin mukaan t\u00e4m\u00e4nkaltainen konstruktiivinen ja kollektiivinen, yhteisesti jaettu fantasia siit\u00e4, miten oletamme muiden k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4n. Meill\u00e4 on n\u00e4it\u00e4 tapahtumia ennakoidessa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4mme kolme eri puolilla aivoja sijaitsevaa k\u00e4sitteellist\u00e4 avaruutta, jotka hippokampus j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 yhten\u00e4iseksi kokonaisuudeksi. Ne kertovat meille siit\u00e4, mit\u00e4 tapahtuu, miss\u00e4 ja koska. T\u00e4m\u00e4 on automaattinen prosessi, joka mahdollistaa ennakointia hyvinkin pitk\u00e4lle, sill\u00e4 tapahtumat toistuvat usein hyvinkin samankaltaisina.<\/p>\n Mielenkiintoiseksi t\u00e4m\u00e4 tulee silloin, kun kyseess\u00e4 on uusi ja tuntematon tapahtuma. T\u00e4ll\u00f6in vanha informaatio sekoittuu uuden ennakointiin, jolloin syntyy uutta kontekstia, joka taas kykenee muuttamaan jopa ajatusta menneest\u00e4. Masennus ja ahdistus v\u00e4hent\u00e4v\u00e4t ja kahlitsevat n\u00e4it\u00e4 tulevaisuudenn\u00e4kymi\u00e4, mik\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 paradoksaalisesti olevan suurin syy t\u00e4m\u00e4n masennuksen jatkumiselle. Ep\u00e4onnistumisen ja onnistumisen tunteet saattavat olla ep\u00e4tasapainossa, jolloin toiminta lamaantuu ep\u00e4luulon ja ep\u00e4onnistumisen pelon ottaessa vallan, jolloin liioitellaan riskej\u00e4 ja toiminnan negatiivisia vaikutuksia. T\u00e4ss\u00e4 on paljon kyse my\u00f6s n\u00e4iden eri toimintojen ja skeemojen mahdollisuuksista, sill\u00e4 ihmismieli on Seligmanin mukaan niin pragmaattinen, ettei se vello sellaisten asioiden parissa, joille se ei voi mit\u00e4\u00e4n. Kuolema on t\u00e4st\u00e4 hyv\u00e4 esimerkki (Seligman 2017).<\/p>\n Ymp\u00e4rist\u00f6asioista ja maailman tilasta voidaankin helposti tehd\u00e4 se johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s, ett\u00e4 esimerkiksi ilmastonmuutos olisi deterministinen, kuolemaan verrattava v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys, jonka edess\u00e4 voimme jo menn\u00e4 r\u00e4hm\u00e4llemme toivoen keisarilta mahdollisimman kivutonta loppua. T\u00e4m\u00e4 ajatus tappaa kuitenkin jo k\u00e4ttelyss\u00e4 ihmismielelle ominaisen toiminnan ennakoinnin ja mahdollisuudet, ollen l\u00e4hes Harry Potterin pahan velhon Voldemortin kaltainen puhumaton ja karmea, omasta todellisuudestamme poissa oleva, transsendentti asia. Ongelmana on my\u00f6s se, ettei meill\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n valmista, menneisyydest\u00e4 opittua skeemaa, jota voisimme hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4, vaan joudumme luomaan uudet toimintatavat alusta asti itse ja rikkomaan samalla totutut, ennakoitavat, el\u00e4m\u00e4n jatkumiselle haitalliset rutiinit. Yksi asia, mik\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 missiossa on kuitenkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4, on toivon ja mahdollisuuksien luonti.<\/p>\n Seligmaninkin (2017) mukaan meid\u00e4n tulisi alkaa n\u00e4iss\u00e4 toivottomuuden hetkiss\u00e4mme kuvitella toiminnan positiivisten lopputulosten n\u00e4kymi\u00e4 ja n\u00e4hd\u00e4 niiss\u00e4 omat vaikutusmahdollisuutemme.<\/p>\n Kaikki on mahdollista, kunhan meist\u00e4 edes osa on valmiina tarttumaan t\u00e4h\u00e4n positiivisempaan ja toimintaa mahdollistavaan ajatukseen.<\/p><\/blockquote>\n Tarvitsemme t\u00e4ss\u00e4 avuksemme my\u00f6s politiikkaa, tietoa ja tiedett\u00e4, sill\u00e4 puhtaan ymp\u00e4rist\u00f6n sosiaalisia, psykologisia ja terveydellisi\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4 tulisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 entist\u00e4 enemm\u00e4n my\u00f6s markkinointikeinoina, ja niiden tulisi l\u00e4p\u00e4ist\u00e4 kaikki yhteiskunnalliset instituutiot. (kts. Tyrv\u00e4inen, Silvennoinen, Korpela & Ylen 2007; Hietanen, Klementtil\u00e4, Kettunen & Korpela 2007.) Ongelmana t\u00e4ss\u00e4 on kuitenkin se, etteiv\u00e4t ymp\u00e4rist\u00f6tieteilij\u00f6iden tarjoamat tilastot, faktat ja kuvaajat kosketa postmodernia ihmist\u00e4, joka tekee p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4 yh\u00e4 enemm\u00e4n tunteella. (Kaplan 2011.)<\/p>\n Suomi on t\u00e4ss\u00e4 skenaariossa kuin Taru sormusten herrasta -kirjasta tuttu mit\u00e4t\u00f6n pikku Kontu, josta tulee mieleeni saman saagan harmaan velhon, Gandalfin, jakama viisaus. Sen mukaan emme voi valita sit\u00e4 aikaa, mit\u00e4 el\u00e4mme: voimme vain valita sen, mit\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 ajalla teemme. Voimmekin mietti\u00e4, onko nyt aika luovuttaa, vai olisiko juuri nyt meid\u00e4n pientenkin hobittien aika toimia. Voimmeko siis ajatella siten, ett\u00e4 meid\u00e4t mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4t olisikin suurten j\u00e4ttien sijaan valittu kantamaan t\u00e4t\u00e4 jatkuvaa kasvua preferoivaa markkinakapitalismin aatetta kohti tuomiovuorta, jonka hehkuvaan laavaan voimme sen ikuisiksi ajoiksi upottaa? Onko niin, ett\u00e4 vain osallistumalla voimme viimeisen hiiltyneen mets\u00e4n juurella sanoa hyv\u00e4ll\u00e4 omallatunnolla, ett\u00e4 me edes yritimme, kun lapsenlapsemme itku kurkussa kysyv\u00e4t, miksi me hetkellisell\u00e4 hedonismilla tuhosimme heid\u00e4nkin elinehtonsa? Saatamme olla IPCC:n (2018) raportinkin mukaan t\u00e4ss\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4mme viimeisimpi\u00e4, sill\u00e4 tulevilla sukupolvilla ei t\u00e4t\u00e4 valinnanvaraa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole. Olemmeko siis lampaita t\u00e4m\u00e4n rahalla voidellun, kasvottoman, ihmisarvosta piittaamattoman uusliberalistisen hirvi\u00f6n edess\u00e4, vai l\u00f6yd\u00e4mmek\u00f6 kadonneen tahtomme taistella, jos tuho on kuitenkin jo edess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on p\u00e4iv\u00e4n hyv\u00e4 ajatus, jota kannattaa itse kunkin pohtia.<\/p>\n <\/p>\n L\u00e4hteet:<\/p>\n Hietanen, J., Klemettil\u00e4, T., Kettunen, J, E. & Korpela, K, M. (2007) What is a nice smile doing in a place like this? Automatic affective responses to environments influence the recognition of facial expressions. <\/em>Psychological Research 71<\/em>, 539\u2212552.<\/p>\n Kaplan, M. D. G. (2011). Will appealing to human emotions save the environment? Luettu 3.11.2018 osoitteessa http:\/\/www.smartplanet.com\/blog\/pure-genius\/will-appealing-to-human-emotions-save-the-environment\/.<\/p>\n Seligman, M. (2017). We aren\u00b4t built to live in the moment. Luettu 3.11.2018 osoitteessa https:\/\/www.nytimes.com\/2017\/05\/19\/opinion\/sunday\/why-the-future-is-always-on-your-mind.html<\/p>\n Tyrv\u00e4inen, L., Silvennoinen, M., Korpela, K. & Ylen, M. (2007). Luonnon merkitys kaupunkilaisille ja vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. Metlan ty\u00f6raportteja 52<\/em>, 57\u221277.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Huh! Olipas ahdistava p\u00e4iv\u00e4. Maailmantuska paistoi taas jokaikisess\u00e4 l\u00f6\u00f6piss\u00e4 ja artikkelissa kilpaa harmaan p\u00e4iv\u00e4n pilvien takana olevan auringon kanssa, toitottaen toinen toistaan pahempia uutisia: Brasiliassa on tullut fasistidiktaattori valtaan, miten k\u00e4y sademetsien? Valtameret ovat l\u00e4mmenneet enemm\u00e4n kuin on kuviteltu, onko jo liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4? Ihmiskunta on l\u00e4hes jokaisessa l\u00f6\u00f6piss\u00e4 hukassa, ja ep\u00e4toivo, tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys, pelko, eriarvoistuminen ja kapeakatseisuus pit\u00e4v\u00e4t maailmaa tiukoissa pihdeiss\u00e4\u00e4n. Ihmiset ostavat kuluttajuuteen sosiaalistuneen koodinsa mukaisesti viimeiset tuhkat maapallon neitseellisimmist\u00e4kin kolkista, ja joululaulut soivat jo lokakuussa; kauppakassit on saatava t\u00e4yteen,…<\/p>\n