{"id":55,"date":"2018-09-30T15:07:58","date_gmt":"2018-09-30T15:07:58","guid":{"rendered":"https:\/\/ekosos.wordpress.com\/?p=55"},"modified":"2024-11-17T15:02:18","modified_gmt":"2024-11-17T15:02:18","slug":"miksi-mitaan-ei-tapahdu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.ekosos.fi\/?p=55","title":{"rendered":"Miksi mit\u00e4\u00e4n ei tapahdu?"},"content":{"rendered":"

On kes\u00e4 2018, koko maailmaa koettelemien l\u00e4mp\u00f6aaltojen ja tulipalojen siivitt\u00e4m\u00e4 tilinteon hetki niille kvartaalitalouden ajamille ajatuksille, jotka meid\u00e4t my\u00f6s aikanaan tuudittivat muuhun luontoon n\u00e4hden inhimillisen ylivertaisuuden utopiaan. N\u00e4iden ajatusten ansiosta ihmiskunta on toki saanut nauttia ennen n\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 vaurauden kasvusta ja hyvinvoinnista, mutta mill\u00e4 kustannuksella?<\/p>\n

Ihmiskunnan kehityshistoria on kaikessa kekseli\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n ollut my\u00f6s teollistumisen aiheuttamaa luonnon hyv\u00e4ksik\u00e4yt\u00f6n historiaa, jonka v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n kehityskulku tulee esille jo vuonna 1990 julkaistusta valtioneuvoston kest\u00e4v\u00e4\u00e4 kehityst\u00e4 koskevasta selonteosta. Se otsikoi seuraavasti: el\u00e4m\u00e4 maapallolla uhattuna<\/em>. Siin\u00e4 kiinnitet\u00e4\u00e4n huomiota juuri ymp\u00e4rist\u00f6ongelmien globaalisuuteen, ilmastonmuutokseen, happamoitumiseen, otsonikerroksen ohenemiseen, v\u00e4est\u00f6nkasvuun ja eli\u00f6iden sukupuuttoaaltoon sek\u00e4 siihen, kuinka paikallisesta on tullut liikkuvampaa, rajat rikkovaa. Siin\u00e4 todetaan, ett\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6n saastuminen, luonnonvarojen hupeneminen ja kulutus uhkaavat jo koko ihmiskunnan taloudellista, sosiaalista ja teknist\u00e4 kehityst\u00e4, ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kehitys uhkaa my\u00f6s Suomen hyvinvointia (Valtioneuvosto 1990). Huoli oli jo tuolloin kova, mutta mihin se k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 johti?<\/p>\n

Jos on yht\u00e4\u00e4n nykyp\u00e4iv\u00e4n uutisia seurannut, voi yhteen \u00e4\u00e4neen vastata – ei mihink\u00e4\u00e4n! Ja nyt alkaa mitta olla t\u00e4ynn\u00e4. Olemme yhdess\u00e4 hikoilleet vuosisadan kovimmissa helleaalloissa, joiden aikana olemme voineet syv\u00e4llisemmin pohtia my\u00f6s sit\u00e4, miksi olemme edelleen tilanteessa, jossa ymp\u00e4rist\u00f6ongelmien globaalisuus ja luonnon lyhytn\u00e4k\u00f6inen hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6 ovat kaikesta h\u00e4lytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 tiedosta huolimatta johtaneet siihen, ett\u00e4 hiilidioksidin m\u00e4\u00e4r\u00e4 ilmakeh\u00e4ss\u00e4 on suurimmillaan yli 800 000 vuoteen. Miten voi kaikesta tiedosta huolimatta olla mahdollista, ett\u00e4 kes\u00e4n 2018 ilmastonmuutoksesta johtuvat ilmastolliset \u00e4\u00e4riolot, kuten tappavan kuumat l\u00e4mp\u00f6aallot ymp\u00e4ri maailmaa, ovat johtaneet kuolemiin niin Kreikassa (91), Japanissa (119) kuin my\u00f6s Etel\u00e4-Koreassa (29), v\u00e4lillisten vaikutusten ollessa yht\u00e4 lailla katastrofaalisen isot. Puhutaan satotappioista, \u00e4killisist\u00e4 tulvista, sairauksiin kuolemisista, luonnon monimuotoisuuden v\u00e4henemisest\u00e4 ja isoista kansallisista ekokatastrofeista, jotka taas vaikuttavat osaltaan meid\u00e4n jokaisen ruokaturvaan. Olemmeko edes nyt mit\u00e4\u00e4n oppineet, vai onko juna edelleen menossa vihelt\u00e4en kohti ammottavaa kuilua, kuljettajan lis\u00e4tess\u00e4 tappavaa hiilt\u00e4 pes\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Ratkaisuja olisi jo olemassa: globaalisti ja henkil\u00f6kohtaisesti olisi mahdollista siirty\u00e4 kest\u00e4v\u00e4n kehityksen mukaiseen elintapaan, kuten kasvissy\u00f6ntiin, ekologisempaan liikkumiseen ja puhtaampaan energiantuotantoon.<\/p><\/blockquote>\n

Tied\u00e4mmekin kaikki varsin hyvin ainakin alkeet siit\u00e4 mit\u00e4 tehd\u00e4, mutta miksi mik\u00e4\u00e4n ei muutu? T\u00e4m\u00e4 kysymys k\u00e4tkee alleen varsin monimutkaisen maailman, eik\u00e4 asia ole yhdell\u00e4 twiitill\u00e4 selitett\u00e4viss\u00e4, vaikka houkutus siihenkin olisi nykymaailman sieluttomuudessa ja arvokkuuden puutteessa varsin kova. Jo pitk\u00e4\u00e4n on ollut tiedossa se, ett\u00e4 (p\u00e4\u00e4asiassa) l\u00e4nsimainen hyvinvointi on hyvinkin perustavanlaatuisesti ollut vain \u00e4iti maalta lainattua velkaa, jota joudutaan lopulta kohtalokkaasti tulevilta sukupolvilta perim\u00e4\u00e4n. Muutos on kuitenkin vaikea, sill\u00e4 ihminen on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti sangen intuitiivinen otus, jonka analyyttinen ajattelu ei ole ollut ikin\u00e4 kovinkaan vahvaa; tieto ei vaikuta mik\u00e4li vaikutuksista ei ole omakohtaista kokemusta, eik\u00e4 omalle kotipihalle ulottumaton ole kyennyt tosiasiallisesti vaikuttamaan opittuun toimintaan (NIMBY). Yksinkertaisemmin sanottuna: jos jokin satunnainen j\u00e4rvi on kaivosteollisuuden puhdistamattomien lietteiden johdosta saastutettu, ei se ikin\u00e4 ole tuntunut samalta kuin jos oman m\u00f6kin j\u00e4rvelle olisi tapahtunut samoin, eih\u00e4n? Ihminen takertuu viimeiseen asti omiin rutiineihinsa ja legitimoi ja hyv\u00e4ksyy ilman omakohtaisuutta siihen tulevia ulkopuolisia muutoksia varsin huonosti, mik\u00e4 on tieteellisesti my\u00f6s todistettu.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 kuvastaa sangen hyvin esimerkiksi sanonta ”Business as usual”. Se on osuva ajatus my\u00f6s siin\u00e4, miten markkinatalous on ajanut ihmisen luontosuhteeseen alusta l\u00e4htien perustavanlaatuista kuilua, jota ihminen omalla toiminnallaan jatkuvasti levent\u00e4\u00e4. Allan Schnaiberg (1980) puhuu perusristiriidasta, joka yhteiskunnan ja ymp\u00e4rist\u00f6n v\u00e4lill\u00e4 vallitsee. Schnaibergin mukaan luonto on rajallinen, suljettu systeemi, kun taas talous toimii rajattoman kasvun ihanteen mukaan, n\u00e4iden ollessa jo k\u00e4ttelyss\u00e4 yhteismitattomia kesken\u00e4\u00e4n. Schnaibergin mukaan kapitalistisilla markkinoilla on kuitenkin pakonomainen tarve lis\u00e4t\u00e4 p\u00e4\u00e4omavaltaisen talouden kasvua, sill\u00e4 niiden teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on tuottaa arvoneutraalisti osakkeenomistajilleen koko ajan lis\u00e4\u00e4 voittoa. N\u00e4in p\u00e4\u00e4omaa kasautuu, jolloin sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n hankkimaan uutta teknologiaa, joka taas vaatii enemm\u00e4n energiaa ja raaka-aineita johtaen ymp\u00e4rist\u00f6n pilaantumiseen ja tuotannon pakonomaiseen kasvuun (Schnaiberg 1980). Puhutaan ns. Jevonsin paradoksista. T\u00e4ll\u00e4 tarkoitetaan William Stanley Jevonsin kirjassaan The Coal Question<\/em> kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4 huomiota siihen, ett\u00e4 hiilen k\u00e4yt\u00f6n tehostuminen ei v\u00e4hent\u00e4nyt hiilen kulutusta vaan p\u00e4invastoin lis\u00e4si sit\u00e4. Tehokkuus alensi kustannustehokkuutta ja teki siit\u00e4 entist\u00e4 houkuttelevamman. Voit mietti\u00e4 saman esimerkiksi siten, ett\u00e4 television energiakulutuksen pienenemisest\u00e4 koituva hy\u00f6ty sulaa viimeist\u00e4\u00e4n siin\u00e4 vaiheessa, kun jokaisen huoneen lis\u00e4ksi my\u00f6s vessan kannessa pit\u00e4\u00e4 olla oma n\u00e4ytt\u00f6, koska naapurin Pertill\u00e4kin on.<\/p>\n

On kuin jokin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n voima est\u00e4isi ihmisi\u00e4 n\u00e4kem\u00e4st\u00e4 t\u00e4m\u00e4n oman sosiaalisesti konstruoidun talous- ja maailmanj\u00e4rjestyksen kest\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden ulkopuolelle, jossa modernin todellisuuden uusliberalistiset ylipapit julistavat kaikille n\u00e4enn\u00e4isesti kest\u00e4v\u00e4n markkinakapitalismin ihmesanomaa. T\u00e4t\u00e4 kuvaa hyvin esimerkiksi Keskustan Olli Rehnin taannoinen Helsingin sanomille antama haastattelu, jonka otsikossa h\u00e4n kertoo siit\u00e4, mik\u00e4 vaara on Suomessa ylitse muiden. T\u00e4m\u00e4 otsikko loi vuosisadan kuivimman ja l\u00e4mpimimm\u00e4n kes\u00e4n keskell\u00e4 el\u00e4v\u00e4lle huolestuneelle kansalaiselle orastavaa toivoa siit\u00e4, ett\u00e4 suomalaisen hallintohimmelin ytimess\u00e4 oleva Keskusta-puoluekin olisi MTK:n ankarasta lobbaamisesta huolimatta havainnut koko eli\u00f6kuntaa uhkaavia haasteita. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun kauppasodan tiivistyminen paljastui Olli Rehnin pahimmaksi painajaiseksi. Tulee mieleen ymp\u00e4rist\u00f6filosofi Michel Serresin sangen onnistunut ekologista kriisi\u00e4 kuvaava analogia kahdesta juoksuhiekassa kamppailevasta sotilaasta, jotka ovat niin keskittyneet keskin\u00e4iseen taisteluunsa, etteiv\u00e4t toistensa liikkeit\u00e4 tuijottaessaan huomaa vajoavansa joka liikkeell\u00e4 syvemm\u00e4lle hiekkaan.<\/p>\n

Juoksuhiekka on t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa yht\u00e4 kuin Business as usual, mik\u00e4 kuvastaa hyvin t\u00e4t\u00e4 intuitiivisen ajattelun pime\u00e4\u00e4 puolta. Olemme t\u00e4ss\u00e4 kehityshuumassa kokonaan unohtaneet kontekstin, luonnon, kun kulutuskulttuurissa on pikku hiljaa siirrytty pelk\u00e4st\u00e4 tarpeen tyydytyksest\u00e4 min\u00e4n ja identiteetin rakentamiseen, tuotannosta kulutuspainotteiseen kulttuuriin, johon olemme t\u00e4ysin sosiaalistuneet. Kyse on Liisa Uusitalon (1991) mukaan ollut eri el\u00e4m\u00e4nalueiden erottautumisesta ja pirstoutumisesta niinkin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 jo pelkk\u00e4 riippuvuussuhteiden n\u00e4keminen tuotti vaikeuksia. N\u00e4in talouden toimintalogiikka ja ihmisten arkiel\u00e4m\u00e4 sekoittuivat kesken\u00e4\u00e4n luoden markkinoille aivan uudenlaiset mahdollisuudet toimia. Tied\u00e4mme t\u00e4ss\u00e4 ekologisessa kriisiss\u00e4 ainakin osittain mit\u00e4 tehd\u00e4, mutta t\u00e4m\u00e4 primaarinen kuluttajuuteen sosiaalistuminen on niin vahvaa, ett\u00e4 muutosta ei tapahdu, sill\u00e4 kuvittelemme, ett\u00e4 kuluttamalla ekologisesti tekisimme maailmassamme muutosta, vaikka koko kriisi on juuri liikakulutuksesta l\u00e4ht\u00f6isin! Ongelma on t\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi ollut siin\u00e4, ett\u00e4 kohdatessaan individualistisen kulutuksen individualisoituu my\u00f6s ymp\u00e4rist\u00f6llisen pilaantumisen vastuu ilman, ett\u00e4 ymm\u00e4rrett\u00e4isiin t\u00e4m\u00e4n pilaantumisen rakenteellinen alkuper\u00e4. Kansalaisten huolestuneisuus ohjataan markkinoille ostamaan ymp\u00e4rist\u00f6yst\u00e4v\u00e4llisi\u00e4 tuotteita, jolloin my\u00f6s t\u00e4st\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6yst\u00e4v\u00e4llisyydest\u00e4 tulee vain hy\u00f6dyke muiden joukkoon. (Hamilton 2009).<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jokaisesta on tullut t\u00e4m\u00e4n yhteisvastuun ajatuksen rapautumisen my\u00f6t\u00e4 oman onnensa sepp\u00e4, jonka yhteiskunnallinen menestys mitataan kulutuksen alttarilla pelk\u00e4n ostovoiman kautta. Zygmunt Bauman puhuu t\u00e4st\u00e4 nimell\u00e4 eettinen paradoksi, tarkoittaen sit\u00e4 kuinka kulutusvalinta on t\u00e4ynn\u00e4 h\u00e4mmennyst\u00e4 ja ep\u00e4tietoisuutta, kun moraalinen velvollisuus sulautuu moraalisen maailman yksin\u00e4isyyteen. Jokaisella on valinnanvapaus, mutta t\u00e4m\u00e4 valinta on sangen riippuvaista ja linkittyneen\u00e4 my\u00f6s siihen mahdollisuuksien avaruuteen, mik\u00e4 kullekin ihmiselle on oman syntym\u00e4n, etnisen identiteetin ja sosioekonomisen taustan kautta annettu. Moraaliset arvovalinnat kohdataankin Haanp\u00e4\u00e4n (2009) mukaan yh\u00e4 enemm\u00e4n ilman yhteiskunnan tarjoamaa ohjeistusta, mik\u00e4 poistaa niist\u00e4 yhteisesti hyv\u00e4ksytyt arvot ja niiden tiedollisen ulottuvuuden. Valinta ilman tietoa taas ei ole todellinen valinta, vaan yhdentekev\u00e4 ja irrationaalinen, mik\u00e4 johtaa kulutusk\u00e4ytt\u00e4ytymisen eriytymiseen ymp\u00e4rist\u00f6ongelmista.<\/p>\n

Onkin huomion arvoista, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 tarpeet ja hyvinvoinnin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4t ovat alun perin olleet erilaisten instituutioiden luomia ja yll\u00e4pit\u00e4mi\u00e4. N\u00e4in ne ovat kest\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n luonnon hyv\u00e4ksik\u00e4yt\u00f6n kautta kylv\u00e4neet ekologisen kriisin siemenet ja sen j\u00e4lkeen vet\u00e4ytyneet vastuusta sen hoidossa. Pallo heitet\u00e4\u00e4n kuluttajien k\u00e4siin, jotka eiv\u00e4t ainakaan viel\u00e4 ole valmiita ottamaan t\u00e4t\u00e4 vastuuta juuri tiedollisten puutteidensa takia (ks. Hamilton 2010; Haanp\u00e4\u00e4 2006). Yhteiskunnan rakenteet ja vaihtoehtojen kalleus pit\u00e4v\u00e4t kuluttajan omassa oravanpy\u00f6r\u00e4ss\u00e4\u00e4n, jossa mainoskoneisto luo jatkuvasti uusia tarpeita ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niiden mainostamisessa hyv\u00e4kseen ihmisten intuitiiviseen ajatteluun liittyvi\u00e4 psykologisia tiloja, fyysisi\u00e4 puutteita ja merkitt\u00e4vi\u00e4 tunnetiloja, kuten h\u00e4pe\u00e4\u00e4, pelkoa, seksuaalisuutta ja hengellisyytt\u00e4 (ks. Lindeman 2008). Ostamalla tuotteen ostaa osan identiteetti\u00e4 siit\u00e4 kuitenkaan t\u00e4yttym\u00e4tt\u00e4, mik\u00e4 on suuri syy t\u00e4m\u00e4n kierteen jatkumiselle. Kuluttamisesta on Hamiltonin mukaan tullut modernin ajan merkityksett\u00f6myyden symboli, ja j\u00e4tteet ovat t\u00e4m\u00e4n kulutuskulttuurin inhimillisen merkityksellist\u00e4misen mukanaan tuomia sivutuotteita (Hamilton 2010). N\u00e4in ekologinen kriisi el\u00e4\u00e4 ja voi hyvin niin kauan kuin me, kuluttajat, toisin p\u00e4\u00e4t\u00e4mme.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

On kes\u00e4 2018, koko maailmaa koettelemien l\u00e4mp\u00f6aaltojen ja tulipalojen siivitt\u00e4m\u00e4 tilinteon hetki niille kvartaalitalouden ajamille ajatuksille, jotka meid\u00e4t my\u00f6s aikanaan tuudittivat muuhun luontoon n\u00e4hden inhimillisen ylivertaisuuden utopiaan. N\u00e4iden ajatusten ansiosta ihmiskunta on toki saanut nauttia ennen n\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 vaurauden kasvusta ja hyvinvoinnista, mutta mill\u00e4 kustannuksella? Ihmiskunnan kehityshistoria on kaikessa kekseli\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n ollut my\u00f6s teollistumisen aiheuttamaa luonnon hyv\u00e4ksik\u00e4yt\u00f6n historiaa, jonka v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6n kehityskulku tulee esille jo vuonna 1990 julkaistusta valtioneuvoston kest\u00e4v\u00e4\u00e4 kehityst\u00e4 koskevasta selonteosta. Se otsikoi seuraavasti: el\u00e4m\u00e4 maapallolla uhattuna. Siin\u00e4 kiinnitet\u00e4\u00e4n huomiota juuri…<\/p>\n

Read More Read More<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":283,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"om_disable_all_campaigns":false,"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"_uf_show_specific_survey":0,"_uf_disable_surveys":false,"footnotes":""},"categories":[64],"tags":[6,8,9],"class_list":["post-55","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blogit","tag-asiateksti","tag-ihmisyys","tag-ymparisto"],"wppr_data":{"cwp_meta_box_check":"No"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.ekosos.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/55","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.ekosos.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.ekosos.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.ekosos.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.ekosos.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=55"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.ekosos.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/55\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":318,"href":"https:\/\/www.ekosos.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/55\/revisions\/318"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.ekosos.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/283"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.ekosos.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=55"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.ekosos.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=55"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.ekosos.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=55"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}