On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6n suojelemisessa ja kest\u00e4v\u00e4ss\u00e4 kehityksess\u00e4 on kyse arvoista, hyvinvoinnin m\u00e4\u00e4ritelmist\u00e4 ja yhteiskuntien sek\u00e4 yksil\u00f6iden vastuusta. Usein tied\u00e4mmekin ainakin periaatteessa sen, ett\u00e4 mit\u00e4 voisimme tehd\u00e4, mutta ihminen on supermarkettien tavarapaljouden keskell\u00e4 usein aivan liian yksin omien kulutusvalintojensa kanssa, sill\u00e4 kaupallistunut yhteiskuntamme ei tarjoa t\u00e4h\u00e4n mit\u00e4\u00e4n ohjeistusta. Toimijoiden arvoja koskeva keskustelu onkin pyritty niiden universaaliuden, ekologisemman n\u00e4k\u00f6kulman painottamisen sijaan palauttamaan osaksi sosiaalisia luokkaintressej\u00e4 ja m\u00e4\u00e4rityskamppailuita. N\u00e4in n\u00e4ist\u00e4 arvopohdinnoista tulee kuitenkin hyvin talouspainotteisia ja yksil\u00f6llisi\u00e4 (V\u00e4yrynen 2009).<\/span><\/p>\n Pierre Bourdieu puhuu t\u00e4st\u00e4 yksil\u00f6tason kokonaisuudesta termill\u00e4 habitus, joka tarkoittaa sit\u00e4, miten kulttuurista ja kasvatuksesta tutut el\u00e4misen mallit yhtyv\u00e4t jokaisen omiksi mieltymyksiksi, jotka ohjaavat\u00a0 alitajuisesti ihmisi\u00e4 my\u00f6s toistensa yhteyteen. (Bourdieu 1997; Bourdieu 1977). <\/span>Kyse on yh\u00e4 enemm\u00e4n kuluttajuudesta, joka on alunperin ollut ihmisen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mien tarpeiden tyydytt\u00e4mist\u00e4. My\u00f6hemmin se on kuitenkin muodostunut vaurauden ja luokka-aseman osoitukseksi, mink\u00e4 seurauksena siit\u00e4 on erilaisten br\u00e4ndien kuluttamisen kautta tullut my\u00f6s min\u00e4n ja identiteetin <\/span>muodostamisen v\u00e4line. (Hamilton 2009).\u00a0 <\/span><\/p>\n Esineet eiv\u00e4t sen mukaan ole en\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n aikaan olleet m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4viss\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n niiden k\u00e4ytt\u00f6arvojen mukaan, vaan niiden arvo m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyy n\u00e4iden esineiden erityisluonteesta, jonka mukaan niihin kiinnittyv\u00e4 maku ja arvostelukyky olisivat samalla sek\u00e4 puhtaasti yksityinen ja universaali ett\u00e4 my\u00f6s yksil\u00f6llinen ja sosiaalinen asia. Se liittyi sek\u00e4 objektiin ett\u00e4 subjektiin. (Gronow 1997). <\/span><\/p>\n Toisin sanoen, esineet m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4, ja ovat osa sit\u00e4 merkityskamppailua, jolla taistellaan asemasta laumassa. Oma kulutusk\u00e4ytt\u00e4ytyminen koetaan t\u00e4m\u00e4n mukaan usein yksil\u00f6lliseksi ja persoonalliseksi asiaksi, ja esimerkiksi musiikkimaku, pukeutuminen, ja kasvissy\u00f6nti leimataan helposti kyseisen henkil\u00f6n ominaisuudeksi. Sosiaalisten merkitysten pohjana eiv\u00e4t siis ole vain tavarat, vaan tavaroiden kautta muovautuneet ideologiat, ideat, hiustyylit, tuotemerkit sek\u00e4 puhetavat.<\/span><\/p>\n N\u00e4iden trendien ja identiteettien massatuottajille on t\u00e4ysin yhdentekev\u00e4\u00e4, mink\u00e4laisina ne ilmenev\u00e4t:\u00a0 t\u00e4rkeint\u00e4 ei ole se, onko taskussa uusin Iphone, housuissa leve\u00e4t lahkeet tai takissa keltainen v\u00e4ri, kunhan n\u00e4it\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4 kierr\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja muuntelemalla saadaan ihmiset ostamaan aina uusinta ja viimeisint\u00e4 muotia. Muodin sis\u00e4lt\u00f6 onkin lopulta t\u00e4ysin yhdentekev\u00e4\u00e4, vaikka t\u00e4m\u00e4 muotimekanismi onkin olennainen osa nykyist\u00e4 taloutta. (Gronow 1998).\u00a0<\/span><\/p>\n T\u00e4m\u00e4 loputon sykli, kuluttajuuden ja kulutuksen luoma identiteettien illuusio on suurimpia nykyist\u00e4 maailmaamme leimaavista tekij\u00f6ist\u00e4, ja osa vallitsevaa j\u00e4rjestyst\u00e4,\u00a0 josta Bourdieu (1977) puhuu sanalla doksa. Se on sosiaalisen min\u00e4mme muodostama totuus, kupla, er\u00e4\u00e4nlainen kollektiivinen harhaluulo, vaikka se n\u00e4ytt\u00e4ytyy sen sis\u00e4ll\u00e4 oleville toimijoille ainoana mahdollisena tapana toimia. <\/span><\/p>\n Doksan ehdottomuuden takia siit\u00e4 irtautumista voidaankin pit\u00e4\u00e4 enemm\u00e4nkin vapaaehtoisena itsens\u00e4 ja oman el\u00e4m\u00e4ntyylins\u00e4 marginalisoimisena kuin yleisesti hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 tekona, mik\u00e4 tekee el\u00e4m\u00e4ntapojen muuttamisesta siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n vaikeaa.\u00a0<\/span><\/p>\n Vaikeus tulee siin\u00e4, ett\u00e4 doksasta irtautuminen on samalla irtautumista sit\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4st\u00e4 yhteis\u00f6st\u00e4, sen totuudesta ja kulutukseen liittyvist\u00e4 merkityskamppailuista. <\/span><\/p><\/blockquote>\n Sen j\u00e4tt\u00e4minen voi jo itsess\u00e4\u00e4n vaatia liikaa, sill\u00e4 tarpeella kuulua yhteis\u00f6\u00f6n on paljon enemm\u00e4n voimaa kuin pelk\u00e4ll\u00e4 totuudella, eik\u00e4 totuus ole mit\u00e4\u00e4n ilman niit\u00e4 yhteis\u00f6j\u00e4, jotka luovat sille sen kasvualustan. Ihmiselt\u00e4 vaatii t\u00e4m\u00e4n takia valtavasti voimaa uida kohti vastavirtaa, mutta t\u00e4ll\u00f6in tulee pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 mieless\u00e4. Uinti voi olla hyvinkin voimauttava, ja tiedostaminen voi kasvattaa uusia polkuja. <\/span><\/p>\n![\"\"](\"http:\/\/www.ekosos.fi\/wp-content\/uploads\/2020\/06\/beverages-3105631_1920.jpg\")
<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n